Uuden-Seelannin dollari vahvistui keskiviikkona laajasti suhteessa tärkeimpien ja pienempien valuuttojen koriin ja jatkoi vahvistumistaan Yhdysvaltain dollaria vastaan toista peräkkäistä kurssia saavuttaen kolmen viikon huippunsa. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun sijoittajat lisäsivät omistustaan kiiville sen jälkeen, kun Uuden-Seelannin keskuspankki omaksui jyrkemmän sävyn vuoden viimeisessä kokouksessaan.

Markkinaodotusten mukaisesti – ja kolmannen peräkkäisen koronlaskun merkiksi – RBNZ laski korkoja 25 peruspisteellä kolmen vuoden alimmalle tasolleen ja viesti samalla, että nykyinen keventämisjakso on käytännössä päättymässä talouden elpymisen merkkien alkaessa näkyä.

Hintakatsaus

• NZD/USD nousi 1,4 % ja oli 0,5697, korkein sitten 4. marraskuuta, avaustason 0,5618 jälkeen. Parin päivänsisäinen alin taso oli 0,5616.

• Kiivi päätti tiistain 0,2 % nousussa Yhdysvaltain dollaria vastaan, mikä oli sen toinen nousu kolmessa kaupankäyntiistunnossa.

Uuden-Seelannin keskuspankki

RBNZ laski keskiviikkona virallista ohjauskorkoaan 25 peruspisteellä 2,25 prosenttiin – alimmalle tasolleen sitten toukokuun 2022. Tämä on yhdeksäs leikkaus sitten vuosi sitten alkaneen keventämissyklin ja kolmas peräkkäinen leikkaus. Pankki on nyt laskenut korkoja yhteensä 325 peruspisteellä elokuusta 2024 lähtien, kun inflaatio hidastui takaisin keskipitkän aikavälin tavoitealueelle 2–3 prosenttiin heikon taloudellisen aktiviteetin ja pehmenevien työmarkkinoiden keskellä.

Vuoden viimeisessä kannanotossaan – ja viimeisessä pääjohtaja Christian Hawkesbyn johdolla ennen ruotsalaisen ekonomistin Anna Bremanin virkaanastumista joulukuussa – keskuspankki totesi, että tulevat toimet riippuvat inflaation ja taloudellisen tilanteen kehittymisestä keskipitkällä aikavälillä.

Se totesi, että inflaatioriskit ovat nyt "tasapainossa", ja taloudellisen aktiviteetin odotetaan pysyvän vaimeana vuoden 2025 puoliväliin asti ennen kuin se vähitellen paranee alhaisempien korkojen tukiessa kotitalouksien kulutusta.

Kokouksen pöytäkirjasta kävi ilmi, että päättäjät keskustelivat korkojen pitämisestä 2,50 prosentissa tai 25 peruspisteen leikkauksesta, ja viisi kuudesta jäsenestä äänesti leikkauksen puolesta.

Lehdistötilaisuudessa pääjohtaja Hawkesby korosti rahapolitiikan muutosta ja totesi, että näkymät "kallistuvat hieman alaspäin", mutta ovat yhdenmukaisia ohjauskoron pitämisen kanssa muuttumattomana vuoteen 2026 asti. Pankki odottaa nyt OCR:n saavuttavan 2,20 prosentin vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä ja 2,65 prosentin vuoden 2027 viimeisellä neljänneksellä – tämä on elokuun ennusteita alhaisempi, mutta heijastaa silti haukkamaista kannatusta, eikä lisähelpotuksille ole juurikaan tilaa.

Uuden-Seelannin korkonäkymät

• RBNZ-päätöksen jälkeen helmikuussa 2026 tapahtuvan uuden 25 peruspisteen koronlaskun markkinahinta laski alle 20 prosentin.

• Futuurimarkkinoilla ohjauskorko on vuoden 2026 lopussa noin 2,25 %.

Analyytikon kommentti

• ASB Bankin pääekonomisti Nick Tuffley sanoi, että ovi lisäkeventämiselle "ei ole niin laaja kuin monet olivat odottaneet", ja lisäsi, että RBNZ oli yleisesti ottaen odotettua varovaisempi. Hän huomautti, että uusi leikkaus on epätodennäköinen, elleivät taloustiedot heikkene merkittävästi.

• BNZ:n pääekonomisti Doug Steel sanoi, että lisätoimien este on nyt korkea, ja lisäsi: ”Tietojen pitäisi yllättää merkittävästi alaspäin, jotta RBNZ:tä voitaisiin painostaa kohti lisää keventämistä.”

Yhdysvaltain osakeindeksit nousivat tiistaina, kun sijoittajat lisäsivät odotuksiaan keskuspankin (Fed) ohjauskoron laskusta.

CME FedWatchin mukaan 25 peruspisteen koronlaskun todennäköisyys joulukuussa nousi 83 prosenttiin, kun se viikkoa aiemmin oli 50 prosenttia.

Muutos seurasi useiden Fedin päättäjien kommentteja, jotka kannattivat lainakoron alentamisen jatkamista lyhyellä aikavälillä vaarantamatta inflaation edistymistä, vedoten heikentyviin työmarkkinoihin.

ADP:n raportin mukaan Yhdysvaltain yksityinen sektori menetti keskimäärin noin 13 500 työpaikkaa viikossa neljän viikon aikana, jotka päättyivät 11. marraskuuta.

Fedin pääjohtaja Christopher Waller sanoi maanantaina, että joulukuun koronlasku on välttämätön, vaikka hän huomauttikin, että tammikuun päätös voi olla monimutkaisempi viivästyneiden tietojen kasauman vuoksi.

Kello 18.28 GMT Dow Jones Industrial Average nousi 1,2 % (558 pistettä) 47 006 pisteeseen. S&P 500 -indeksi nousi 0,7 % (47 pistettä) 6 753 pisteeseen, kun taas Nasdaq Composite -indeksi nousi 0,4 % (90 pistettä) 22 965 pisteeseen.

2000-luvun suurvaltakilpailua ei enää käydä taistelukentillä tai öljymarkkinoilla, vaan se tapahtuu nyt puolijohteiden mikroskooppisissa piireissä. Näistä komponenteista, joita aiemmin pidettiin kulutuselektroniikan näkymättömänä selkärankana, on tullut nykyisen globaalin geopoliittisen jakolinjan etulinja. Se, mikä alkoi tullivetoisena kauppakiistana, on kehittynyt paljon vakavammaksi: täysimittaiseksi teknologiseksi sodaksi, joka keskittyy kooltaan pieneen mutta strategisesti valtavaan komponenttiin – puolijohdesiruun. Kuten sanonta kuuluu: "Se, joka hallitsee siruja, hallitsee maailmaa." Kontrollilla tarkoitetaan tässä tekoälyn, kvanttilaskennan, globaalien toimitusketjujen ja edistyneiden aseiden tulevaisuuden avainten hallussapitoa. Televisioiden kaukosäätimistä satelliitteihin piisiruja on kaikkialla.

Ongelmana on, että Washington näkee Kiinan teknologisen nousun eksistentiaalisena uhkana Amerikan asemalle, kun taas Peking näkee Yhdysvaltojen tullit yrityksenä pysäyttää sen nousu ennen kuin se edes alkaa. Jokainen vientikielto, jokainen tukiohjelma ja jokainen markkinarajoitus lähettää nyt shokkiaaltoja ympäri maailmaa, vetämällä sekä liittolaisia että kilpailijoita puolijohdekilpailuun. Nämä eivät ole pelkkiä kauppakiistoja, vaan monimutkainen kamppailu, joka ratkaisee, kuka johtaa seuraavaa globaalia järjestystä: Yhdysvallat teknologisella ylivoimallaan vai Kiina omavaraisuuspyrkimyksellään. Panokset ovat korkeammat kuin koskaan – ei mitään muuta kuin globaalin vallan hallinta itsessään.

Tämä kilpailu alkoi tulleilla vuonna 2018 sen jälkeen, kun Washington syytti Pekingiä immateriaalioikeuksien varastamisesta ja epäreiluista kauppakäytännöistä. Nämä syytökset käynnistivät kauppasodan, joka ravisteli maailmanmarkkinoita ja lopulta muuttui strategisemmaksi konfliktiksi: puolijohdesodaksi. Kiinan näkemystä muokkaa se, mitä se kutsuu "nöyryytyksen vuosisadaksi", jossa ulkomainen paine nähdään jälleen yhtenä yrityksenä pitää se teknologisesti jälkeen – tehden sirujen valmistuksesta sekä poliittisen tavoitteen että strategisen päätepisteen.

Taiwan lisää jännitteitä entisestään. Saari tuottaa suurimman osan maailman edistyneistä puolijohteista ja siellä sijaitsee TSMC, mikä tekee siitä sekä strategisen voimavaran että potentiaalisen kiihtymispisteen. Yhdysvallat sanoo tukevansa Taiwania sen teknologisen etumatkan säilyttämisessä, kun taas Kiinan tavoitteet menevät paljon pidemmälle: yhdistyminen ja Amerikan otteen murtaminen. "Piisota" on siis sidoksissa joihinkin maailman vaarallisimmista geopoliittisista kiihtymispisteistä. Sirut eivät ole enää vain komponentteja – ne ovat vallan välineitä. Yhdysvallat ja Kiina eivät enää kilpaile keskenään pelkästään; ne ovat sodassa ilman pommeja tai ohjuksia, jota käydään toimitusketjujen ja mikropiirien avulla.

Siruteollisuuden ainutlaatuisuus piilee siinä, ettei yksikään maa pysty hallitsemaan koko prosessia. Yhdysvallat johtaa suunnittelua ja ohjelmistoja; Taiwan ja Etelä-Korea hallitsevat edistynyttä valmistusta; Alankomaat toimittaa välttämättömiä litografialaitteita; Japani toimittaa erikoismateriaaleja. Kiina on jäänyt jälkeen edistyneimmillä segmenteillä. Mikä tahansa häiriö Amerikassa tai Taiwanissa voi lamauttaa kokonaisia teollisuudenaloja, mikä tekee puolijohteista yhden maailman merkittävimmistä geopoliittisista pullonkaulapisteistä. Ja seuraukset ulottuvat paljon taloutta pidemmälle: sirut käyttävät droneja, hyperääniohjuksia ja nykyaikaisia sodankäynnin välineitä. Amerikan strateginen tavoite on selvä – katkaista Kiinan pääsy edistyneimpiin teknologioihin Yhdysvaltojen hallitsevuuden säilyttämiseksi.

Todellisuus on karu: seuraavaa globaalia sotaa ei ehkä käydä panssarivaunuilla tai ydinaseilla, vaan puolijohteilla. Se, joka voittaa sirusodan, hallitsee paitsi teknologiaa, myös uuden globaalin järjestyksen sääntöjä. Piitä pidetään nyt 2000-luvun uutena öljynä, uutena teräksenä ja jopa uutena ruutina.

Yhdysvallat näkee sirusodan porttina valtaan tällä vuosisadalla, minkä vuoksi puolijohteet ovat siirtyneet kaupankäynnin alueelta strategian alueelle. Niitä ei enää kohdella kulutustavaroina, vaan vaikutusvallan aseina. Washington haluaa säilyttää asemansa maailman ainoana supervaltana, ja digitaalisella aikakaudella puolijohteet ovat sen terävin ase. Sen strategialla on kaksi osa-aluetta: tukahduttaa Kiinan teknologinen kehitys ja rakentaa liittolaislinnoitus puolustamaan Amerikan johtoasemaa. Tähän sisältyy Huawein ja SMIC:n kaltaisten yritysten kieltäminen, kiinalaisten teknologiayritysten mustalle listalle asettaminen sekä edistyneiden EUV- ja DUV-litografialaitteiden rajoittaminen.

Vuoden 2022 CHIPS- ja tiedelaki – yli 50 miljardin dollarin tukien suuruinen kokonaisuus – korostaa, että pii on nyt kansallisen turvallisuuden, ei talouden, asia. Vielä tärkeämpää on, että Amerikka on onnistunut vetämään liittolaisensa – Japanin, Alankomaat, Etelä-Korean ja Taiwanin – tähän piiliittoon ja käyttämään niitä politiikkansa täytäntöönpanoon. TSMC:n päätös rakentaa tehtaita Arizonaan ei ole pelkästään taloudellinen siirto: se on geopoliittinen askel Yhdysvaltojen vaikutusvallan ankkuroimiseksi edistyneessä sirujen valmistuksessa.

Realistit väittävät, että tämä liitto ei ole yhteistyötä, vaan selviytymiseen tähtäävää liittoutumista. Yhdysvallat vetää uusia kylmän sodan linjoja päättääkseen, kuka johtaa ja kuka seuraa. Puolijohteiden muuttaminen aseeksi menee paljon vapaiden markkinoiden kilpailua pidemmälle; kyse on hallitsevan aseman suojelemisesta järjestelmässä, jossa teknologia on terävin terä. Amerikka haluaa estää Kiinaa saavuttamasta tasa-arvoa; Kiina puolestaan näkee jokaisen Yhdysvaltojen kiellon tai pakotteen yhtenä lukuna pitkässä nöyryytyksen historiassa. Pekingille puolijohteet ovat kansallisen selviytymisen ydin. "Made in China 2025" ja massiiviset valtiontuet ovat osa tätä tehtävää. Kiina kaataa miljardeja piihin – tutkimukseen, suunnitteluun ja valmistukseen – ja rekrytoi insinöörejä maailmanlaajuisesti saavuttaakseen yhden tavoitteen: murtaakseen riippuvuuden lännestä.

Kiina on kuitenkin edelleen loukussa siinä, mitä realistit kutsuvat "teknologiariippuvuuden ansaksi". Se voi suunnitella siruja, mutta se on edelleen riippuvainen hollantilaisesta litografiasta, taiwanilaisesta valmistuksesta ja amerikkalaisista ohjelmistotyökaluista. Kiina kiipeää teknologista vuorta, kun taas Yhdysvallat jatkaa portaiden poistamista. Pekingille Amerikan otteen murtaminen teknologiasta on kansallisen herätyksen ydin. Xi Jinpingille puolijohteet eivät ole vain taloudellisia ajureita – ne ovat suvereniteetin välineitä. Maailmassa, jossa teknologia on taistelukenttä, sirusodan häviäminen merkitsisi uutta "nöyryytyksen vuosisataa", kun taas Kiinan tasa-arvon hyväksyminen merkitsisi Yhdysvaltojen luopumista globaalista johtajuudestaan. Kumpikaan lopputulos ei ole hyväksyttävä. Tämä on eksistentiaalinen kamppailu, ei taloudellinen kilpailu.

Konflikti ei ole enää vain Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen – se muokkaa koko maailmanjärjestystä. Kaksi teknologista maailmaa on syntymässä: toinen perustuu yhdysvaltalaisiin siruihin ja länsimaisiin toimitusketjuihin, toinen on linjassa Kiinan nopeasti kasvavan ekosysteemin kanssa. Liittoutuneet ovat loukussa näiden kahden välillä. Taiwan, joka tuottaa 90 % maailman edistyneimmistä siruista, on nyt strategisesti valtavan tärkeä ja mahdollinen konfliktin laukaiseja. Etelä-Korea on risteyksessä Washingtonin kanssa solmimansa turvallisuusliittouman ja Kiinan, suurimman vientimarkkinansa, välillä. Alankomaista on tullut Yhdysvaltojen strategian väline sen jälkeen, kun sitä on painostettu estämään ASML:ää myymästä edistyneitä litografialaitteita Kiinaan. EU, joka on haluton valitsemaan puolta, kaataa miljardeja dollareita oman sirusektorinsa rakentamiseen – haluttomana jäämään jälkeen maailmassa, jossa teknologia on uusi ydinase.

Mutta maailmantalous tulee maksamaan kovan hinnan. Toimitusketjujen jakaminen tarkoittaa korkeampia kustannuksia, tarpeettomia tehtaita ja hitaampaa innovaatiota. Kehitysmaat pakotetaan jompaankumpaan leiriin – liittoutumaan, jonka ne ovat joutuneet asettamaan itselleen sodan vuoksi, jota ne eivät aloittaneet. Maailmantalous pysyy epävakaana vuosia.

Realistit sanoisivat, että tämä kehitys on luonnollista suurvaltojen välisessä kilpailussa, mutta panokset ovat paljon vaarallisemmat. Jos 1900-luku oli "öljysotien" aikakautta, 2000-luku on "piisotien" aikakautta. Ero on siinä, että öljyä löydettiin monista paikoista – mutta sirut ovat riippuvaisia kourallisesta pullonkaulapisteistä, mikä tekee maailmantaloudesta hauraan ja erittäin alttiin konflikteille. Puolijohdesota ei ole pelkästään taloudellinen; se on geopoliittinen aikapommi.

Johtopäätös:

Puolijohdekilpailu ei ole perinteinen armeijoiden välinen vastakkainasettelu, vaan paljon monimutkaisempi taistelu, joka on kietoutunut globaalin talouden elinehtoihin. Jokainen Yhdysvaltojen rajoitus lisää Kiinan päättäväisyyttä; jokainen Kiinan pyrkimys omavaraisuuteen voimistaa Washingtonin pelkoa menettää valta-asemansa – luoden loputtoman eskaloitumisen kierteen. Tätä kilpailua ei voida ratkaista diplomatialla tai kompromisseilla, kuten aiemmissa kauppakiistoissa, koska teknologiasta on tullut vallan ydin. Silti herruuteen pyrkiessään sekä Washington että Peking saattavat heikentää juuri sitä globaalia järjestelmää, josta niiden taloudet ovat riippuvaisia.

Historia muistaa 2000-luvun "pii-kylmän sodan" ei innovaatioiden aikakautena, vaan voimana, joka purki maailmanjärjestyksen.

Palladiumin hinta laski tiistaina huolimatta heikentyneestä dollarista ja kasvavista odotuksista, että Yhdysvaltain keskuspankki laskee korkoja ensi kuun kokouksessaan.

UBS nosti palladiumin hintaennusteitaan 50 dollarilla unssilta kaikilla aikahorisonteilla vedoten odotuksiin, että markkinat pysyvät lievässä tarjontavajeessa ensi vuoden ajan.

Pankki huomautti, että optiomarkkinoiden mieliala palladiumia kohtaan on edelleen lievästi positiivinen, vaikkakin se on ajautunut lähemmäksi neutraalia vuoden alkuun verrattuna.

Implisiittisen volatiliteetin vinouma 1–6 kuukauden osto- ja myyntioptioiden välillä on tällä hetkellä 1,8–2,4 %, kun se aiemmin tänä vuonna oli 3,4–9,1 %.

UBS lisäsi, että aiempi optimismin aalto – marraskuun 2024 alusta tammikuun 2025 loppuun – johtui suurelta osin huolesta mahdollisista uusista Venäjän palladiumin vientiin kohdistuvista pakotteista.

Venäjän osuus maailmanlaajuisesta kaivostoiminnasta on noin 40 prosenttia, mutta venäläisen metallin virtauksen jatkuessa kansainvälisille markkinoille huoli toimitushäiriöistä on lieventynyt.

Lyhyen aikavälin hintavaihtelut riippuvat vahvasti Yhdysvaltain kauppaministeriön kriittisiä mineraaleja koskevan pykälän 232 mukaisen tutkinnan tuloksista sekä kaivosyhtiö Sibanyen ja United Steelworkers -ammattiliiton jättämästä polkumyynnin vastaisesta vetoomuksesta. Markkinaosapuolet odottavat hallinnon päätöstä siitä, asetetaanko palladiumin tuonnille tulleja.

Hintatavoitteen nostamisesta huolimatta UBS sanoi näkevänsä vahvempaa nousupotentiaalia muissa jalometalleissa kuin palladiumissa, vaikka palladiummarkkinoiden odotetaan pysyvän lievästi alijäämäisinä vuoteen 2026 asti.

Samaan aikaan Yhdysvaltain dollari-indeksi laski 0,4 % 99,7 pisteeseen klo 15.42 GMT mennessä kaupankäynnin ollessa 100,2 ja 99,7 pisteen välillä.

Futuurikaupassa joulukuun toimituksen palladiumin hinta laski 0,8 % 1 393,5 dollariin unssilta klo 15.43 GMT.